8.3.2008. Flying, travelling, sleeping and getting out of breath.

Tervehdys to everybody!
Kivoja ja vahemman kivoja hetkia on mahtunut tahan valiin aika monta. Sucressa ennen lahtoani menin tosiaan varjoliitelemaan(paragliding in english) Sucren upeissa vuoristomaisemissa. Vaikka edellisena iltana ajauduin bolivialaiseen yokerhoon soluttauduin aika hyvin noin 10 ylipirtean norjalaisen ryhmaan. Yritin jopa kommunikoida heidan kanssa maammme toisella virallisella kielella mutta aivan turhaa oli se. Tama lentaminen oli siis todella kivaa vaikkakin juuri kun oma vuoro tuli niin tuuli jotenkin heittaytyi vaikeaksi ja sain vain n. 10 minuutin lennon ja ei niin tasaisen laskeutumisen joen penkkaan :) ei tullut kuin kaksi tai kolme mustelmaa jalkoihin ja kasiin, nyt on siis mukavasti symmetrisesti ruhjoutunut kroppa sen kaivoskierroksenkin jalkeen. Kuvassa olen lentovalmiina (harvinaisen epaonnistunut otos) tyylikkaan mustissa vaatteissa.
Vasymys taman aktiviteetin jalkeen oli aivan uudella vasymyksentasolla ja oloa ei helpottanut se etta edessa oli 14tunnin korottely Bolivian paakaupunkiin La Paziin. Bussissa oli hyvin epamiellyttavaa jo ilman vieressa istuvaa papparaista jonka mielesta oli hirmu hauskaa keskustella minun kanssa(?!) Bolivian tamanhetkisesta moraalisesta alennustilasta johon maa on kuulemma ajautunut uuden presidentti Evon ja hanen ryhmalaistensa johdosta..huokaus!!

Briefly in English: I went paragliding (nice) with 10 over cheerfull norwegians after a night out in a Bolivian nightclub (hence the lovely appearance in the picture). After that activity i spent 14 hour in a buss (to la paz) sitting next to a grumpy old man who insisted on talking about the deterioration of the Bolivian people with me for hours(not nice.)

Bolivian paakaupungissa La Pazissa kiertelin yhteensa noin 6 tuntia ennen kuin lahdin toisella bussilla Titicaca jarvelle. La Paz ei ollut ihmeellinen, yllattavaa oli kuitenkin sen siisteys ja vaarattomuus. Vaarattomuuteen voi kylla vaikuttaa se etta saavuin kaupunkiin sunnuntaiaamuna kello 06.40. La pazista lahdin iltapaivalla Cobacabanaan joka ei siis ole Rio de janeiron upea biitsi vaan pieni hyvin aklottavan turistinen tuppula Titicaca jarven rannalla Bolivian ja Perun rajan tuntumassa. Matkalla Cobacabanaan aloin jo sairastua. Kurkku oli kipee, varpaat ihan jaassa, kylmanvaristyksia ja muutenkin olo oli harvinaisen nihkea. Kun Paasin tuppulaan menin hotelliin ja samantien nukkumaan. Aamulla lahdin Isla del Solille jo valmiiksi hyvin vasyneena. Jarvella satoi ja tuuli oli kova, istuin veneessa ja toivoin etta olisin lampimassa(omassa) sangyssa jossa joku (kuten aiti) karraisi kaakaota sankyyn.. sita miettiessa laiva saapui satamaan ja kiersin muiden turistien kanssa saarta kavellen hyvin hengastyneena (korkeuksissa taas oltiin n. 3800m) ylos ja alas kukkulalta toiselle. Sadalta tuntuvien tuntien jalkeen istuin taas veneessa matkalla tuppulaan haaveillen saunasta. Saari ja koko jarvialue on todella hieno (kuvista nakee sitten), alkaa ymmartako vaarin, olo oli vaan niin nuutunut etten saanut tuostapaikasta kauheasti mitaan irti.

In English: Went to La Paz which was no big deal, clean though. On the same afternoon I went directly to Cobacabana which is inthe border of Bolivia and Peru just on the coast of lake titicaca. I fell sick on the way to Cobacabana which was not impressive at all with all its tacky tourist shops and "elegant" restaurants. The lake itself and the islands there were amazingly beautifull but as i was feeling less great i couldn't really enjoy it to the maximum. Luckily i had checked into a hotel where i could sleep and try to heal myself.



Cobacabanalta lahdin Perun puolelle Cuscoon. Bussimatka oli taas aika painajaismainen. Takanani istui noin 7 perulaisnaisen muodostama ryhma joilla kaikilla oli ehka 5 iiiisoa kassia taynna rojua mita ne sitten yrittavat myyda toreilla. Muutamaan otteeseen poliisi pysatti bussin tuli sisaan ja takavarikoi naisten kapsakkeja heidan vastusteluista huolimatta. Bussin etuosassa taas oli ilmeisesti perulainen poikaporukka jotka ryyppasivat ja melusivat koko matkan eli noin 7 tuntia joka aluksi tuntu lyhyelta matkalta (ei todellakaan ollut sita!) No loppuhyvin kaikki hyvin eli paasin Cuscoon menin hostelliin ja nukuin. Seuraavana paivana menin yhdeksi paivaksi hotelliin jossa nukuin koko paivan lampiman peiton alla ja vihdoin toivuin titicacataudistani.
Macchu Picchulle menin 6.paiva ja vietin siella jylhissa maisemissa koko paivan. Olihan se mahtava naky! Harmi vain etten ollut ihan 100% kunnossa ja jokainen pienikin nousu aiheutti yskanpurkauksen ja nenanvuotoa ja tottakai hurjaa hengastymista. En siis uskaltanut/viitsinyt/jaksanut nousta tuolle kuvassa olevalle vuorelle vaikka teki mieli kovasti. Mita kuitenkin jaksoin tehda oli laskeutua vuorelta alas kylaan mista juna lahti takaisin Cuscoon. Laskeutumiseen meni minulta tunti ja nyt tuon urakan tuntee aika kivuliaasti reisissa ja pohkeissa.
Miinuspuoli tuossa Macchu picchussa on se etta siella on niiiiin paljon turisteja ja mikapahinta, jenkkilaisia elakelaisjoukkoja. Niita piti aika paljon vaistella ja odotella vuoroa tietyille paikoille. Mutta mutta, olihan se hienoa! Kallista ku mita mutta ymmartaahan sen, se on todella suosittu nahtavyys. Onneksi sain omalla amk-opiskelikortilla hyvan alennuksen :) se oli hyvin kiva yllatys! kuvassa siis varmaan se kuuluisin nakyma alueelle.

Briefly in English: After Cobacabana I experienced once more a horrible buss ride to Cusco in peru. Behind me group of 7 peruvian women with huge amounts of packages bags and stuff and in the front group of peruvian lads drinking and shouting. It was supposed to be an easy 7hours but no no no.. I arrived safely to Cusco and the next day i spent in a nice hotel just sleeping and trying to ger well from the titicaca disease. on the 6th I went to the famous inca ruins of Macchu Picchu. Astonishing it was, too bad that i did not fell 100% yet and every rise causes coffing, sniizing and out of breathess. I really wanted to rise up to the mountain that you can see in the picture in the backgroung but didn't want to risk it.
The bad thing about Macchu Picchu was the amount of tourists and the price, luckily i had a discount with my finnish student card, yey :)

Nyt olen Cuscossa joka on aika viehattava mutta turistinen kaupunki. Kivaa taalla on hostelli jossa on mukavia ihmisia ja hauska ilmapiiri ja muutenkin kaupunki on mielenkiintoinen. Kavin yhdessa museossa ja kirkkokierroksellakin. Yritan olla ostamatta liikaa kivoja juttuja mutta se on hyvin vaikeaa koska taalla houkutuksia on liikaa. Eilen illalla lahdin muutaman muun matkailijan kanssa (huonetovereita hostellista) kanssa katsastamaan yoelamaa. Samaa meininkia kuin muissakin maissa, ei se kauheesti muutu, ihmiset vain muuttuvat.
Tanaan menen viela pikkasen kiertelemaan ja katsastelemaan mita kaupungilla on tarjottavana.
Kuvassa Cuscon keskustaa Plaza De Armasilta..

Nyt siis odottelen bussin lahtoa Arequipaan jossa meinaan olla muutaman paivan ennen pitkaa matkaa Santiago De Chileen. Muutamat muut matkaajat ovat suositelleet menemista isolle kanjonille siella Arequipassa. Se on kuulemma paljon isompi kuin Grand Canyon jenkkilassa ja vaellus siella on kuulemma rankkaa mutta kaiken sen vaivan arvoista. Saa nahda miten kerkean, olen nimittain yhden paivan "myohassa"mun alkuperaisesta suunnitelmasta koska jotenkin taalla menee ajan ja paivien taju totaalisesti. Luulin toissapaivaseen asti etta olisin eilisessa :)

No niin eli en ole varma millon kirjoitan taas koska en usko etta Elinan kanssa Santiagossa tulee montaa "tyhjaa" hetkea taman kirjoittamiseen mutta never say never. Eli kuulemisiin taas!


English: Cusco is quite a charming but touristy city. What i've seen of it is nice and the hostel i'm has a relaxed athmosphere and nice people. I even went out with a couple of my dorm mates yesterday. In the city i-ve already done a museum and a church tour and I-m still planning ön sightseeing a bit before my buss goes to Arequipa. In arequipa i-mprobably going to go and see the big canyon close by there. Other travellers say that hiking up there is tough but worth all the effort so lets see if I have the time (and energy) to do it before starting my long buss ride to Santiago de Chile.
I-m not sure whether i get the chance to write this whilst in Chile cause I-ll be most likely busy hanging out in the city with Elina but never say never right. So to the next time again!!

Moikka mooooooiii!!

29.2.2008 Uyuni, Minas and Sucre.
Hyvaa karkauspaivaa!!
Sucressa ollaan ja nyt tiedan etta Bolivialaiset kaupungit eivat vain ole mun juttu!
Potosissa olin eilen ja nyt olen Sucressa ja sama juttu; liikaa halinaa, epaselvat kadut ja jotenkin rauhaton olo. Maaseutu Boliviassa on aivan mahtavaa,upeaa ja sita haluan lisaa muttanaa kaupungit lamauttaa. Uskon etta mielentilaan vaikuttaa se etta yksin vaeltelu kaupungeissa ei ole hauskaa jos ei ole ihan varma mita tehda ja minne menna.
Mutta mika on ollut aivan loistavaa Boliviassa on tosiaan nama vuoret!!
Olin 4 paivaa jeeppikierroksella tuolla Bolivian antiplanolla ja se oli mahtavaa. Matka alkoi Tupizasta ja paattyi uyuniin. Matkan varrella oli Upeita jarvia, tulivuoria, elaimia, kivikasoja, hassuja kylia, hyvaa ruokaa, ja seurakin oli hauskaa. Nousimme 5000metrin korkeuteen asti ja se tuntui silla lailla etta pienikin kavely aiheutti puuskutusta. Jeepissa oli minun lisaksi ajaja, kokki, 3 englantilaista ja yksi irlantilainen. Muut matkustajat jatkoivat matkaa samana paivana mutta itse jain yhdeksi yoksi viela uyuniin koska vatsa teki tepposet, ei olekivaa istua 10 tuntia bussissa pelaten etta millon se vatsa paattaa etta nytse on menoa :) Jeepikierroksellakin sita oppi tekemaan tarpeensa tien varteen (tiedan:too much information!)
Uyunista lahdin seuraavana aamuna Potosiin jossa varasin samantien kiertueen hopeakaivoksiin. Ennen kaivoksiinmenoa turistit puettiin suojavaatteisiin ja kaytiin ostassa kokolehtia, dynamiittia, tupakkaa seka limsaa kaivosmiehille. Kokalehdet ovat muuten sitten TAYSIN laillisia taalla ja se ei ole mitaan huumetta. Lehdet vaikuttavat silla tapaa etta ne vahentavat korkeuden tuomaa heikkoutta ja hapenpuutetta ja vaikuttavat piristavasti. ne eivat "huumauta"mitenkaan!! Itsekin kokailin jo jeeppikierroksella ja totta tosiaan ne vievat ruokahalun ja piristavat. En myoiskaan karsinyt paansarysta joka on normaalia korkeuksissa. Ahtaissa,pimeissa, polyisissa jajopa toksisissa kaivoksissa kokolehtien marehtimisesta oli paljon hyotya. Kierroskaivoksissa oli aika hurjakokemus!! Kaytavissapiti ryomia ja kiipeilla ja laskeutua ja ryomia taas. Ne olivat todella ahtaaT!(Aiti olisit saanut kohtauksen jo alkumetreilla!:))Kuva on yhdesta kaytavasta(kuva on vaarinpainkin, huomasin sen just) kavimme myos katsomassa yhdessa onkalossamiten ne kaivosmiehet tyoskentelevat. Siella ne nakutti taysin alkukantaisilla valineilla reikia seinaan jonne he sittenlaittavat yhden dynamiitti paukun ja jatkavat taas. 8-10 tuntia paivassa ilman ulosmenoa!!!Itselle tuli jo kahdessa tunnissa todella epamiellyttava olo ja keuhkot oli taynna polya ja olin yltapaalta liejussa ja mudassa. olin todella helpottunut kun paasin pois!!!!Oli myos mukavaa saada se liejuinen kokamalli pois poskesta:) 3 tuntinen lajays oli jo loppuun lutkutettu :)

Potosista lahdin hetiseuraavana paivana pois ja suuntasin Sucreen. Tama Sucre on pikkasen miellyttavampi kuin Potosi mutta en oikein jaksa innostua naista kaupungeista.
Huomenna menen riippuliitamaan tuonne vuoristoon!siita tuleevarmaan hauskaa, ja toivottavasti sen on taman rahan vaarti (50e ja lentoa noin 20 minsaa :S)
Heti lennon jalkeen lahden LaPaziin (14 h bussissa) josta jatkan samantien Cobacabanaan joka on Titicaca jarven rannalla. Ajattelin ensin laPaziin jaamista muutamaksi paivaksi mutta aikataulu ei sita salli ja kuten ja aikaisemmin mainitsin (kahteen kertaan) enpida Bolivialaisista kaupungeista.
Titicacalla olen muutaman paivan ja kayn kietamassa Isla del Solin rauniot. Sielta jatkansittensinne Macchulle.
Kaikkion nyt varoitellut toistamiseen Perua varkaistaja liian innokkaista kerjalaisista. Pitaa pitaa tavaroista todella hyvaa huolta. Yksikin Hollantilainen sanoi etta koko hanen rinkkansa varastettiin hostellista!! Pirun perulaiset!!No saa nahdapaasenko ilman ongelmia siella!}
Tuossa ylhaalla on muuten kuva yhdesta upeasta jarvesta joita nahtiin jeeppikierroksella useita.

Nyt lahden katsomaan innoistuisinko Sucresta, ainakin hostellin kupeessaoleva Mercado(markkina) on sellainen mista loytaa vaikka mita kotiintuomista ja halvalla. Kuka haluaa Kokalehtia??!! :)

tsau tsau!

Sorry English readers, can't be asked to write this again!! next time, i promise ;)

22.2.2008
Hei kaikille, Hello everobody, Hola a todos!!
This time my blog text will only be in Finnish, i thought i could do the the languages thing but this time i feel that i can express myself best in Finnish.
But ok, let's go through the weeks briefly..
I have been in Salta for almost two weeks, the original plans was only 5-6 days but since i had so much fun with Maria I decided to stay. We went horseriding on monday tuesday, went to the mountains on wednesday, thursday we stayd and looked around in the city of Salta and then Friday we went rafting. Friday coming back from rafting we made a drastic change of plans, Maria would change her flight and I would not go to Bolivia yet. Instead we were intrigued by the idea of going back to the ranch were we really felt so at home and relaxed. We went riding for the entire weekend and spend hours and hours talking to the host Enrique and drinking wines and eating really well, we did not get bored for a second. On sunday night we wanted to have one extreme expereince more and we went to the mountains and camped there for the night. Absolutely great it was until it began to rain heavily. Let me tell you, the thunder is not my friend. We stayd at Salta till wednesday, and now i'm in Bolivia, Tupiza and leaving for a four day tour to the mountains and salt desert tomorrow morning. Hope it will be great!
Ok that's it in English! Finnish speaking people keep reading for more specific tales of the journeys of La Outi. :)

Non niin, Eli suunnitelmat sai kaanteita, kuten matkoilla yleensa tapahtuukin. Saltaan saavuin sunnuntai aamuna piitkan bussimatkan jalkeen. Olo oli bussissa kuitenkin ihan jees vaikka vieressa istuin nainen pienen lapsensa kanssa ja vessa bussissa oli jotakin karmaisevaa. Paatin bussimatkalla etta jahas koska tuo huussi hurja niin eipahan juoda sitten mitaan. Ja sehan toimi. Eikai ihmisen taydy mitaan juoda jos sita ei edes tee mitaan.
Saavuin hostelliin joka oli oikein kiva, lueskelin kirjaa kunnes Maria polahti paikalle vasyneena veljensa kihlajaisjuhlien vuoksi. Heti meilla synkkasi Marian kanssa ja sitten kaikki hirmuhauska alkokin. Maanantai aamuna meidat tultiin hakemaan Fincalle jossa ratsustus tulisi tapahtumaan. Meidat vastaanotti Enrique joka paljastui aivan mahtavaksi ja kiinnostavaksi herrasmieheksi. Enrique kastoi meidat keltaisiksi japanilaisiksi(keltainen tukka ja kuulemma puhutaan japaniksi)ja siita se ystavyys sitten lahti liikkeelle. Ratsastettiin ekana paivana upeissa maisemissa vuorien laheisyydessa 2 kertaa 3 tuntia. Gauchot johtivat ryhmia ja paastiin laukkaamaan ja ylittamaan jokia. Ratsastustyyi on aivan erilainen kuin mita Euroopassa on. Ensinnakin ohjaksia pidetaan aina yhdella kadella jotta toinen kasi pysyy vapaana pitamassa tasapainoa, toiseksi kun hevonen ravaa ei tehda kevennysta(mita oli kyll apakko tehda kun takamus rupesi vastustamaan), Gauchot lahinna nauroivat sille. Kolmanneksi mitaan kyparia ei tietenkaa kayteta(hapea arvonsa tuntevalle ratsastajalle). Ratsastuksien valissa oli lounas joka oli viilattu huippuunsa. Enrioquen henkilokhtainen kunnia riippui siita miten vieraat syovat ja sitten sita todellakin syotiin. Uskomattomia pihveja!hyvaa vaikka en usko etta keho siita kauheesti tykkasi. Ruuan kanssa nautittiin viinia, ja sita nauttittiin paljon koska toinen Enriquen periaatteista oli se etta lasi ei olltu koskaan tyhja. Illalla jaatiin yoksi ranchille ja juotiin viinia ja filosofoitiin yleensakin elamasta. (Ette voi kasittaa miten mielenkiitoisia keskustelu meilla oli Marian ja Enriquen kanssa!) Seuraavana paivana jasenet olivat niin kipeita(illan viinimaisteluillakin vaikutusta asiaan :)) etta menimme vain iltaratsastukselle. Illalla kun lahdettiin pois niin tuli aidosti surullinen olo, siella Fincalla tuntui olevan kuin kotonaan.

Keskiviikkona menimme hollantilaisen, kanadalaisen ja italialaisen naisen kanssa heidan vuokraamallaan autolla Saltan vuoristoon. (tutustuimme naisiin ihan sattumalta ravintolassa) Kuvassa on vuoristoa josta voitte nahda hieman sita varimaailmaa mita niiden pinnassa on. hengastyttavan upeaa. Olimme koko paivan matkalla ja jo niiden vuorten korkeuksissa oli havaittavissa pienta vuoristosairautta (vain 2000-2500m korkeutta). Pienikin kavely hengastytti ja oli pienta pahoinvointia.

Torstaina paatimme jaada Saltaan ja tutustua kaupunkiin. Menimme telefericolla pienelle vuorelle ihan kaupungin kupeessa ja kavelimme rappusia alas vuorelta. Matkalla juuri kun olin kertonut Marialle kauhutarinan suomalaisesta naisesta ja kaarmeesta borneoviidakossa huomaan etta portailla on kaarme!!Maria hermostu, mina yritin jarkeilla ja muka pitaa itseni rauhallisena mutta sitten pikkasella tomistelylla se lahti menemaan. Kaarme oli punamustaraitainen, eli kaikkien kirjojen mukaab vaarallinen. Hyi ja hui!!!Paastiin onneksi alas asti, ilman uutta kohtaamista.

Perjantaille varattiiin excursio koskenlaskentaan. Meidat tultiin hakemaan aikasin aamulla(kun hostellin oveen koputettiin me oltiib vasta aamupuuhissa ja alkoi kauhee hasellys ja juoksentelu)ja sitten mentiin noin 2 tunnin paaahan vuoriston kupeeseen. Siella oli upeaa, harmi vaan etta ajoittain rikki oleva kamera paatti sina paivana olla totaalisen epaitsekas kakkiainen :( ei siis kuvan kuvaa. Mariahan oli aikaisemmin kaynyt raftaamassa ja han sselitti etta normaalisti turisteille annnetaan kuivapuvut paalle, no annettiinko, ei tietenkaan. No minullahan oli sitten farkut ja t paita eika mitaan vaihtovaatteita, mariaklla oli vaihtoshortsit. Mentiin paikalle ja meille selostettiin miten tassa oikein toimitaan ja sitten kumiveneeseen 4 muun turistin ja ohjaajan kanssa. Jatin onneksi kengat rannalla. Kumivene oli taynna vetta ja ilman kenkia ja sukkia veri pakeni jaloisya kylman veden takia. Mutta ei niita kylmia jalkoja kauheesti jaksanut sitten ajatella kun tajusin etta eihan tassa ole mitaan prosentuaalistakaan mahdollisuutta olla kastumatta. Eka isompi kaannahdys ja hyppy, wiuuuush ja outi oli totaalisen marka ja farkut tuntuivat betonilakanoilta. No mutta rafting oli huippua ja oli hienoa menna vaan hurjaa vauhtia pain kuohuja. Adrenaliini virtasi ja taman jalkeen haluisin ehdottomasti suomessakin kokeilla milta se makeissa vedissa tuntuisi.

Kun matkustettin takasiin raftaamasta, molemmat Maria ja mina alettiin miettimaan et hetkonen hei ei me viela haluta lahteen. Kun paastiin hostellille Maria vaihto lentonsa ja mina peruin matkani Bolivaan. Miettiin etta mika olis se mita halutaan viela tehda. Notottakai me molemmat haluttiin takasin Enriquen kotoisalle tilalle hevosten,hyvan seuran, ruuan ja viinin aarelle. Soitettiin Enriquelle ja han oli ihan innoissaan : hullut keltaset japanilaiset tulevat takaisin!!

Meita tultiin taas hakemaan launtai aamuna ja tallakertaa tehtiin myois 2 ketaa 3 tuntia ratsastiusta mutta tallakertaa mentiin vain kahdestaan yhden oppaan kanssa joka opetti meille hevosen hallintaa ja lassousta. Laukattiin ilman jalustimia, tehtiin siksakkia ja epatoivosesti viukottiin lassoa. Illalla tottakia jatkettiin antoisia keskusteluja. Seuraavana paivana tehtiin myos ratsastusta ja syotiin ja juotiin hyvin. Sunnuntaina halusimme kuitenkin tehda jotakin uutta, ja suostuttelimme Enriquen paastamaan meidan leirille vuoristoon yhdeksi yoksi. Lahdettiin lounaan jalkeen laheiselle alueelle vuoren viereen, koottiin teltat, tehtiin ruokaa syotiin ja vaan oltiin. Illala rupesi kuitenkin satamaan ankarasti vetta joten mariat ja minut pistettiin pieneen muonavarastiooon nukkumaan (aaamulla huomattiin etta huone oli myos kanojen nukkumapaikka!!:))Ukkonen jyrisi ja salamat valkkyi, minua pelotti ja marian tayty tottakai minua rauhotella (kiitos Maria kaikesta tuesta tuona iltana!! :) )Aamulla oppaamme heratti ja sanoi etta tytot nyt on aika lahtea ja akkia koska sade oli tehnyt temput ja reitti jota tulimme oli melkolailla tulvimassa. Oli samalla pelottavaa etta aika uskomattoamn hienoa menna varovasti hevosilla virtaavan joen lapi, hevoset olivat aika saikkyja mutta kaikesta selvittiin hyvalla vaikka rinteilta putosi isoja maaria hiekkaa kasvavaan jokeen. Kun paasimme perille soimme viela lounasta ja juttelimme elaman asioista Enriquen kanssa.

Saltassa olimm,e viel muutaman yon ja kavimme syomassa oikein ihanassa perinteikkaassa Saltalaisessa ravintolassa joissa oli soittajia ja oiken vapaa tunnelma.

Keskiviikko aamuna lahdin sitten kohti Boliviaan aika haikeissa tunnelmissa. Minullaoli ollut niin upeaa aikaa ja etenkin hauskaa Marian kanssa etta mulla kavi useesti mielessa etta enpa lahekaan antaa olla, meen takasi Buonokseen,. No sainkun sainkin itseni Bussiin ja 7 tunnin paasta olinkin Quicasssa jossa otin taksin raja-asemalle, kavelin tullisata toiseen ja pim pam oli Boliviassa. (Katso kuva)Ero Argenttiinaan on ihan kasittamaton!!Ihmiset ovat enemman intiaanin nakoisia, sekasortoa kaikkialla, ja muutenkin koko ambientti on eri. Villazonista(rajakaupunki Bolivian puolella) otin hyvin alkeellisen bussin (Jupe olisit ylpee nyt musta!!) Eurolla Tupizaan. Matka oli Hyyyvin kuoppainen ja kaikki rytisi ja rutisi ja pysahdyksia keskella ei mitaan oli ainakin 6 3 h:n matkalla. Pimea tuli aika pian ja kun katsoi vuorille niin naki iiisoja iiisoja salamoita ja pilvenriekaleita ja kun katsoi toiselle puolela oli kuuutamo. Hurjaa ja niin milenkiitoista.

Saavuin Tupizaan onneksi jo 9 aikaan (kahden tunnin aikaero Argentiinaan) ja menein hostelliin ja melkein samantien nukkumaan. Paatin ottaa taman paivan ihan rauhassa, korkeuden ja vasymyksen takia ja huomenna lahden sitten sille 4 paivan suola-aavikko reissulle Tupizasta Uyuniin. Tanaan olen lahinna ollu sitten netissa ja yrittanyt saada kameraa toimimaan. Kamerassa on nyt huolestuttava vika joka tuntuu pahenevan koko ajan. Se sanoo etta muistikorttihairo ja sitten ei pysty ottamaan kuvia eika kameralla nayttaisi olevan mitaan edellisiakaan kuvia. Toivotaan etta se nyt pysyisi kunnossa viela tan itsenaisen matkustuksen ajan. jos ei niin jo alkaa Outia nyppimaan oikein olan takaa!!!!

Tosiaan elossa ollaan ja nyt suunnitelma Santiago de Chilen kannalta muuttui niin etta koska elinan aloittaa tyot vasta hitusen myohemmin menen jo hanen kanssaa sinne larpattamaan ja heilumaan 12.paiva keskiviikkona. Kiirus tulee mutta nyt nakee etta jos tekee vain aivan valttamattomat asiat niin hyvin ehtii. Lisaksi 18.paiva lahden Annin ja Timon kanssa Brasiliaan rannalla lotkottamaan viikoksi. Ja siita kohta taytyy jo juhlia synttarit ja tulla takasin Suomeen. Siella alkaakin sitten armoton pohdinta mita seuraavaksi... toivottavasti asiat selkenis viela pikkasen sinne tuloa :)

Mutta nyt taas sanon hei, katsellaan taas millon seuraavan kerran paivitan kertomusta!

Kaikille oikein rakkaat ja lampimat halit!!

8.2.2008.
Sorry all Fnnish reader, only in English this time cause the cafe I`m at is freeking hot and i don't want to spend any more time in here that I have to (sita paitsi kaikki osaatte varmati englantia)
So left BA on Wednesday and after 17 hours in a bus (very well ventilated and extremely confortable seats) I arrived to Puerto Iguazu. It was so hot when i carried my bag around the city looking for a hostel, i was stupid enough not to book in advance. I walked for 2 hours until i finally found myself a pac to stay for two nights. Immediately after chcking in i went to the Brailian side of the Falls. I had to go through the customs and get a stamp to my passpport jump of the buss and then take another one in the middle of a highway, nice. But I got there at it was so beautifull. The heat was a bit too much for me and eventhough i drank about 2-3 litres of water in 4 hours i was exhausted when i got back to the hostel. Luckily there was a barbecue at the Hostel at night so i got great food and talked to a lot of people which was good because if it wasn't for that i probably would have felt lonely.

The Brasilian side of the Falls is much smaller than the Argentinean side. You can see the view from the brasilian side but get closer in the Argentinean side. Both of the pictures here are form Argentina. I absolutely adored getting close to the immense amounts of water an hear the roar of the water coming down. It was also very refreshing to get wet so the heat was bareable for a while. A big minus is that there were hu8ndred and hundred of other tourists at the park and walking behing old men and screaming children was irritating. Also, i think that the latinos can't read because everywhere there were sign saying "do not touch or feed the animals" in all posible languags in the world but what do this monkeys do?! Yes correct! they touch and feed the animals!! i was very close of swearing to little children and their parents today because of that.. (yep, yep let's say it was because i was hungry, tired and thristy at the time :)) I walkd in the jungle park for almost 5 hours straight (with few stops ofcourse) and now i'm again very tired.

So tomorrow at 11 my buss (23hour in a buss!!)leaves to Salta where I will be meeting with Annis friend Maria. It' going to be great i Hope!! With this i say goodnight and goodbye for now!
:D ;D :)

4.2.2008
Hola a todos!
Täällä sitä ollaan nyt sitten oltu melkeinpä viikko Buenos Airesin kuumuudessa ja vilinässä. Täytyy sanoa ettei minulla ollut oikein mitään alku mielikuvia minkälainen paikka tämä tämmöinen on mutta nyt kun siihen on jonkin verran tutustunut niin ihanalta tämä elämä täällä vaikuttaa. Hintataso tuo tottakai ihan uuden ulottuvuuden koska "hienoissa" ravintoloissa syöminen ei kauhesti lompakkoa laihenna ja muutenkin rahaa ei liikaa ainakaan kulu ellei sitten ala ostelemaan mielettömästi mitä en itse ole vielä tehnyt. Tämä paikallinen muoti vaatii vielä totuttelua, paaaaaljon kirkkaita trikoo vaatteita (kaikki saa tehdä omat johtopäätökset onko se hienoa vai ei :))
Espanjan kieli on täällä erilaista kuin emämaa espanjassa ja myönnän että monta kertaa olen vain lähinnä hymyillyt ja nyökytellyt päätä että "joo joo selvä homma" ja saanut vain hämmentyneitä katseita takaisin. Oh well, ei se vakavaa ole koska kuitenkin sanoisin että 89% on ymmärrettävää :D oma espanjan kieli on mitä se on aina ollut eli sekavaa mutta kaikki kuitenkin ymmärtää asian ytimen eli latinalaiset sanoisivat että kielitaito on ihan increible. suomalaisittain "ihan ookoo". Muuten ihmiset täällä ovat mukavia, huuteluja tulee aina välillä mutta se on jopa ihan jees verrattuna meksikon älämölömarkkinoihin. Ihmiset ovat ns. eurooppalaisen näköisiä. Paljon on myös porukkaa muualta lattareista esim perusta ja chilesta, ainakin mitä on itse huomannut. Kaduilla näkee aika paljon kaikenmaailman kaupustelijoita ja rahankerääjiä jotka myös astuvat metroon eli Subteehen.
Asustelen siis Annin ja Facun asunnossa joka sijaitsee Belgranossa, itse en ole vielä ihan "kartalla" mutta tämä paikka on n. 15-30 min päässä micro centrosta eli keskustasta jossa kaikki CasaRosadat ja muut tutut mestat on .

Vieressä on siis kuva juuri siitä tunnetusta CasaRosadasta jossa Presidentti (nykyään siis nainen, entisen presidentin vaimo, huimaa eikö totta?!) työskentelee.
Talon edessä oli paljon protesti banderolleja ja mielenilmaisuja asioista joita en edes yritä ymmärtää.

Tällä hetkellä olen siis kierrellyt Palermon kaupunginosassa jossa oli kivoja katuja ja paljon erilaisia kauppoja, baareja, ravintoloita ja kahviloita (joita on muutenkin huima määrä täällä) Kiersin Microcentrot, Puerto Maderot, San Telmon ja Bocan markkinat ja sitten lukemattoman määrän muita katuja ilman mitään määritteitä.
Viereisessä kuvassa olen Bocassa Essin ja Christianin kanssa (tuttuja Madrista) Bocassa joka on siis alue johon italialaiset ja muut maahanmuuttajat muuttivat aikoja sitten ja maalasivat taloja eriväreillä. Nyt Boca on huonoa ja vaarallista aluetta lukuunottamatta muutamaa "turistikatua"kuten kuvasta näkyy jossa on vain turismeilua.
Perjantaina Anni ja Facu järjestivät pippalot joissa juhlittiin pikkutunneille asti ja seuraava päivä menikin harkoille. Onneksi Annilla ja minulla oli kuitenkin jo sovittua menoa lauantai iltana. Kansainvälinen koordinaattorimme Risto Jyväskylästä kutsui meidätkin hienolle illalliselle muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Kolme ruokalajia ja viinit, mukava ilta kokonaisuudessaan.

Matkasuunnitelma on nyt edennyt sillä tavoin että tällä hetkellä suuntaan Iguazun putouksille keskiviikko iltana olen siellä muutaman päivän ja sitten menen Saltaan jossa tapaan Annin ystävän Marian kanssa. Ajatuksena on mennä kahden päivän ratsastukselle upeisiin maisemiin :D mitään ei ole kuitenkaan vielä lyöty lukkoon. Saltasa on myös ollut tulvia, joten riippuu paljon myös luonnosta miten matka tulee etenemään. Mutta tosiaan keskiviikkona alkaa reissu!jännää!!!
Vielä hetki kuitenkin Buenoksessa, palataan asiaan jonkin ajan kuluttua!!
Chau chau!!

In English
Greeting from sweaty Buenos Aires. I have indeed been here for almost a week now and the feeling I'm getting is really wonderfull. Lot's of stuff to do all the time. The thing I most like about this city is the price level in almost everything, lots more cheaper than Finland in restaurants, bars, cafés and shops. Obviously money goes if you eat out all the time but I'm thinking that while i'm travelling I can save some money by not going to as cool and fine restaurant like here in BA.

A couple of thing I have noted while being in here is that fashion needs some time get used to. Lots of bright coloured tops made of very light fabrics, and as a black and white fan of clothing I'm having difficulties to adapt to this fashion. Also the spanish in here is very different and a lot of times i have just nodded and said "si si" to all and got confused looks back. oh well, i think that i can understand almost 89%of all that is being said to me so, i manage :D
Here the people are really nice in general and its nothing like Mexico with the screams of random me like "look it's a blond blond blond!!!" They also look very european, but obviosly in city as big as this there are a lot of different nationalities everywhere. Quite many finns as well :D

So I live in the apartment of Anni and Facu which is in Belgrano. Since I'm not exactly "on the map" i can only say that this barrio is about 15 -30 minutes from the Micro centro where all the famous places like Casa Rosada are. There is a picture of Casa Rosada above where the president (currently woman, the wife of the ex president, wow go figure!) works. I have been walking about in Palermo, Puerto Madero, San Telmo, Boca and a lot's more places I don't even know the name.

Yesterday i went with Essi and Christian (friends from Madrid!!) to the markets of San Telmo and BocA (see the photo above). There we saw tango and lots of traditional turistic things of Argentina. Boca is a place where a lot of italian immigrant came and painted their houses in different colours. Now Boca is quite a poor and dangerous place except on the couple of avenues where the turists can walk around. It's pretty but then again the turist thing went a bit overboard.

For now I'm thinking to depart to my trip on wednesday night and go to Iguazu Falls and there on to Salta where I'm probably going to be meeting with a friend of Anni. Maria and I are planning on doing a horseback riding trip of two days!!that is going to be soooo coool!!
But for now, I'll say goodbye for now, i hope i have time to write soon.
Take care all! Chau Chau!

TERVEHDYS, GREETINGS!!

Tästä alkaa uusi jatkokertomukseni maailmalta. Edelliset aiheethan käsittelivät vaihtojani Meksikossa ja Madridissa. Tämä jännittävä seikkailu keskittyy Etelä Amerikkaan, tarkemmin sanottuna Argenttiinaan, Boliviaan, Peruun ja Chileen. Olen matkalla huikeat kaksi kuukautta (ei se ole paljoa se) ja kirjoittelen tänne siis aina silloin ajatuksia on liikaa tai muuten vain välähtää.

Suunnitelmistani tällä hetkellä sen verran että 28.päivä tammikuuta teen pehmeän laskun aluksi Annin luoksen Buenos Airesiin, Argenttiinan pääkaupunkiin jota etelä-amerikan pariisiksikin kutsutaan. Kun tuntuu siltä että nyt voisi lähteä eteenpäin suuntaan Iguazun putoksille (kartassa suurinpiirtein kohdassa jossa lukee Asunción.) Putoksilta suuntaan Argenttiinan pohjoisosaan ainakin Saltan kaupunkiin josta hyppään rajan toiselle puolelle Boliviaan. Periaatteessa menen siis Andien läpi, vierailen suolaaavikolla ja sitten menen järvelle. Titicacalla hetken aikaa ihmettelen ja sitten suuntaan Macchu Pichulle inkojen ihmeitä pällistelemään muiden turistien kanssa. Inkojen huomasta tarkoitus on "laskeutua" chileen muutamien kaupunkien kautta ja päätyä sitten Elinan majataloon Santiago de Chileen. Minne menen Chilestä riippuu sitten jo ajasta ja muutenkin matkustuspuhdista. Loppujen lopuksi palaan kuitenkin toivottavasti jo tuttuun ja turvalliseen BA:han josta lennän Suomeen 28 Maaliskuuta. Blogin rakenne siis tulee seuraamaan tätä linjaa, mutta minut tuntien kirjoitan tietysti jostain aivan muusta kuin mitä kohteita nään.
Mutta tosiaan tästä se taas alkaa, matka tuntemattomaan!!

Same in English (for my wide international circle of interesting foreigners who still remember me from somewhere :D)

Here it continues, my adventurestories from all around the world. The previous posts of the blog concentrated on my exchange periods in Mexico and Madrid. During the time between the exchange in Madrid and now i have studied and graduated, yey!
This blog will be about my 2 month journey to South America, more specificly Argentina, Bolivia, Peru, and Chile.

For now I can tell only a bit about my plans for the trip. First on the 28th of January I arrive to Buenos Aires and hang around for a couple of days at Anni's place. When I feel the time is right I'll start by going to the Iguazu Falls (in the map it's just about where it says Asunción). From the falls I'll head out to northern Argentina and probably stop at Salta for a couple of days before crossing the border to Bolivia. In Bolivia I'll basically be travelling on the mountains and visit the big salt desert of Uyuni and end up in the Titicaca lake. I'll chill at Cobacabana (not the Brasilian sunny beach) before climbing to Macchu Picchu with the other tourist to see the wonders of the Incas. From there I'll "go down" making a few stops to Chile and check into the Hostel Elina in Santiago de Chile. Where I'll go for Chile really depends only on the time and my enthusiam for further travel. The end point of everything is however getting back to good old BA, hang there and then depart to Finland on the 28th of March. This well basically be the structure of the 2 month blog. But knowing me I'll probably just blab on about irrelevant notions and strange moods I'll be experiencing :)
Let the adventure to the great unknown begin!!
(oh and sorry if the English parts are shorter, you always get the best inspiration to this on the first time you write it)

Hyviä lukuhetkiä!
Happy Reading!
:D:D

18.7.2006
Terve terve!Viimeinen viikko on nyt sitten lähtenyt käyntiin eli enään 7 päivää tätä Madristelua enään jäljellä:( surullistahan se on..ei auta kuitenkaan valittaa koska todella kivaa täällä on ollut ja kaippa tänne täytyy jollain keinolla vielä päästä.
Tapahtumia on nyt ollutkin ihan kunnolla. Tässä ensimmäisessä kuvassa ollaan Canto de Loco nimisen yhtyeen konsertissa. Konsertti oli todella hyvä ja osattiin elinan kanssa melkein kaikki sanatkin koska ollaan nyt viimeisten 3 kuukauden aikana koitettu niitä opiskella. Konsertti pidettiin Madridin härkätaistelu areenalla Las Ventasissa ja ympäristönkin puolesta konsertti oli hieno.Kuvassa olen Tamaran, Elinan ja Carmenin kanssa.
Konsertin jälkeisenä päivänä eli 13.päivä torstaina lähdettiin Elinan kanssa Portugalin pääkaupunkiin eli Lissaboniin tutustumaan muutamaksi päiväksi. Perillä Lissabonissa oltiin 4 aikaan aamuyöstä ja sittenhän olikin pikkaisen hankalaa löytää yösijaa mutta onneksi kaikki sujui loistavasti ja löydettiin mukava hostelli koko oleskeluajaksi. Lissabonissa oli ihan kauhean kuuma, aurinko oli hehkuva ja koska oltiin meren rannalla niin kosteuttakin oli, eli paluu meksikoon. Kierreltiin siellä täällä Lissabonissa ja ajeltiin raitiovaunuilla kuten helsingissä konsanaan. Lissabon on todella mäkinen kaupunki ja siinähän sitten mentiin ylös ja alas muitten turistien kanssa hikisinä ja kamerat ojossa. Kaunis kaupunki se kaiken kaikkiaan on, pikkasen liian kuuma tälleen keskikesällä mutta muuten oikein edustava. Kaikista yllättävintä oli että melkein kaikki Lissabonissa osasivat englantia, tämä tuli todella yllätyksenä koska espanjassa tunetusti kukaan ei osaa tai halua puhua englantia..

LIssabonista lähdettiin Sunnuntai aamuna pois ja sieltä matkustettiin ihan Badajoziin joka on Espanjan puolella ihan portugalin rajan lähellä. Badajoziin menon syy oli meidän kaveri Diego joka on kotoisin sieltä kaupungista. Tehtiin nopea visiitti ja yritettiin kiertää ne tärkeimmät kohteet..se ei kuitenkaan ollut kauhean ajanvievää koska Badajozissa ei kunnolla ole mitään turisteille näytettävää, muutama linnoitus, kirkko ja roomalaisportti ja siinä se. Mutta tarkoitus oli lähinnä mennä morjestamaan Diegoa vielä kerran ennen meidän lähtöä joten ei sillä turismilla nyt väliä. Kuvassa olen Diegon kaverin Jaimen ja Diegon kanssa yhden Badajozin monista monista suihkulähteistä. Kun sanoin tuossa aiemmin että Lissabonissa oli kuuma niin kyllä Badajoz vei täysin voiton ton kuumuuden kanssa. Kun oltiin oltu ulkona vajaat 3 minuuttia niin eiköhän mulla jo pukannut hikeä ja olo oli kuin saunassa joten Meksikossa todellakin olin jälleen. Onneksi Diegon vanhempien kodissa oli kunnon ilmastointilaitteet. Seurravan päivänä eli maanantaina me jo palattiin kotiin Madridiin,ja kyllä se todella tuntui siltä että palaisi kotiin koska nyt tämä kaupunki on jo niin tuttu. Sääli vaan että täältä tämä aika loppuu, suruiseksi tässä ihan tulee kun miettii miten kivaa täällä on ollut ja miten kivoja ihmisiä täällä on taas tavannut.Tällästä tää on kuitenkin tää vaihto-opiskelijan elämä, ihmisiä ja paikkoja tulee ja menee ja aina sinne Kotimaahan on jossakin vaiheessa palattava ja ihan kivaa sekin on.
Eli tämä saattaa nyt olla tämä tarinan loppu, katotaan nyt jos vielä kirjottaisin, mutta jotenkin tuntuu nyt siltä että onko siinä mitään järkeä kun kohta kaikkia taas nään ihan kasvotusten!
Joten hei hei ja suomessa tavataan tuossa elokuun alkupuolella!!!