29.2.2008 Uyuni, Minas and Sucre.
Hyvaa karkauspaivaa!!
Sucressa ollaan ja nyt tiedan etta Bolivialaiset kaupungit eivat vain ole mun juttu!
Potosissa olin eilen ja nyt olen Sucressa ja sama juttu; liikaa halinaa, epaselvat kadut ja jotenkin rauhaton olo. Maaseutu Boliviassa on aivan mahtavaa,upeaa ja sita haluan lisaa muttanaa kaupungit lamauttaa. Uskon etta mielentilaan vaikuttaa se etta yksin vaeltelu kaupungeissa ei ole hauskaa jos ei ole ihan varma mita tehda ja minne menna.
Mutta mika on ollut aivan loistavaa Boliviassa on tosiaan nama vuoret!!
Olin 4 paivaa jeeppikierroksella tuolla Bolivian antiplanolla ja se oli mahtavaa. Matka alkoi Tupizasta ja paattyi uyuniin. Matkan varrella oli Upeita jarvia, tulivuoria, elaimia, kivikasoja, hassuja kylia, hyvaa ruokaa, ja seurakin oli hauskaa. Nousimme 5000metrin korkeuteen asti ja se tuntui silla lailla etta pienikin kavely aiheutti puuskutusta. Jeepissa oli minun lisaksi ajaja, kokki, 3 englantilaista ja yksi irlantilainen. Muut matkustajat jatkoivat matkaa samana paivana mutta itse jain yhdeksi yoksi viela uyuniin koska vatsa teki tepposet, ei olekivaa istua 10 tuntia bussissa pelaten etta millon se vatsa paattaa etta nytse on menoa :) Jeepikierroksellakin sita oppi tekemaan tarpeensa tien varteen (tiedan:too much information!)
Uyunista lahdin seuraavana aamuna Potosiin jossa varasin samantien kiertueen hopeakaivoksiin. Ennen kaivoksiinmenoa turistit puettiin suojavaatteisiin ja kaytiin ostassa kokolehtia, dynamiittia, tupakkaa seka limsaa kaivosmiehille. Kokalehdet ovat muuten sitten TAYSIN laillisia taalla ja se ei ole mitaan huumetta. Lehdet vaikuttavat silla tapaa etta ne vahentavat korkeuden tuomaa heikkoutta ja hapenpuutetta ja vaikuttavat piristavasti. ne eivat "huumauta"mitenkaan!! Itsekin kokailin jo jeeppikierroksella ja totta tosiaan ne vievat ruokahalun ja piristavat. En myoiskaan karsinyt paansarysta joka on normaalia korkeuksissa. Ahtaissa,pimeissa, polyisissa jajopa toksisissa kaivoksissa kokolehtien marehtimisesta oli paljon hyotya. Kierroskaivoksissa oli aika hurjakokemus!! Kaytavissapiti ryomia ja kiipeilla ja laskeutua ja ryomia taas. Ne olivat todella ahtaaT!(Aiti olisit saanut kohtauksen jo alkumetreilla!:))Kuva on yhdesta kaytavasta(kuva on vaarinpainkin, huomasin sen just) kavimme myos katsomassa yhdessa onkalossamiten ne kaivosmiehet tyoskentelevat. Siella ne nakutti taysin alkukantaisilla valineilla reikia seinaan jonne he sittenlaittavat yhden dynamiitti paukun ja jatkavat taas. 8-10 tuntia paivassa ilman ulosmenoa!!!Itselle tuli jo kahdessa tunnissa todella epamiellyttava olo ja keuhkot oli taynna polya ja olin yltapaalta liejussa ja mudassa. olin todella helpottunut kun paasin pois!!!!Oli myos mukavaa saada se liejuinen kokamalli pois poskesta:) 3 tuntinen lajays oli jo loppuun lutkutettu :)

Potosista lahdin hetiseuraavana paivana pois ja suuntasin Sucreen. Tama Sucre on pikkasen miellyttavampi kuin Potosi mutta en oikein jaksa innostua naista kaupungeista.
Huomenna menen riippuliitamaan tuonne vuoristoon!siita tuleevarmaan hauskaa, ja toivottavasti sen on taman rahan vaarti (50e ja lentoa noin 20 minsaa :S)
Heti lennon jalkeen lahden LaPaziin (14 h bussissa) josta jatkan samantien Cobacabanaan joka on Titicaca jarven rannalla. Ajattelin ensin laPaziin jaamista muutamaksi paivaksi mutta aikataulu ei sita salli ja kuten ja aikaisemmin mainitsin (kahteen kertaan) enpida Bolivialaisista kaupungeista.
Titicacalla olen muutaman paivan ja kayn kietamassa Isla del Solin rauniot. Sielta jatkansittensinne Macchulle.
Kaikkion nyt varoitellut toistamiseen Perua varkaistaja liian innokkaista kerjalaisista. Pitaa pitaa tavaroista todella hyvaa huolta. Yksikin Hollantilainen sanoi etta koko hanen rinkkansa varastettiin hostellista!! Pirun perulaiset!!No saa nahdapaasenko ilman ongelmia siella!}
Tuossa ylhaalla on muuten kuva yhdesta upeasta jarvesta joita nahtiin jeeppikierroksella useita.

Nyt lahden katsomaan innoistuisinko Sucresta, ainakin hostellin kupeessaoleva Mercado(markkina) on sellainen mista loytaa vaikka mita kotiintuomista ja halvalla. Kuka haluaa Kokalehtia??!! :)

tsau tsau!

Sorry English readers, can't be asked to write this again!! next time, i promise ;)

22.2.2008
Hei kaikille, Hello everobody, Hola a todos!!
This time my blog text will only be in Finnish, i thought i could do the the languages thing but this time i feel that i can express myself best in Finnish.
But ok, let's go through the weeks briefly..
I have been in Salta for almost two weeks, the original plans was only 5-6 days but since i had so much fun with Maria I decided to stay. We went horseriding on monday tuesday, went to the mountains on wednesday, thursday we stayd and looked around in the city of Salta and then Friday we went rafting. Friday coming back from rafting we made a drastic change of plans, Maria would change her flight and I would not go to Bolivia yet. Instead we were intrigued by the idea of going back to the ranch were we really felt so at home and relaxed. We went riding for the entire weekend and spend hours and hours talking to the host Enrique and drinking wines and eating really well, we did not get bored for a second. On sunday night we wanted to have one extreme expereince more and we went to the mountains and camped there for the night. Absolutely great it was until it began to rain heavily. Let me tell you, the thunder is not my friend. We stayd at Salta till wednesday, and now i'm in Bolivia, Tupiza and leaving for a four day tour to the mountains and salt desert tomorrow morning. Hope it will be great!
Ok that's it in English! Finnish speaking people keep reading for more specific tales of the journeys of La Outi. :)

Non niin, Eli suunnitelmat sai kaanteita, kuten matkoilla yleensa tapahtuukin. Saltaan saavuin sunnuntai aamuna piitkan bussimatkan jalkeen. Olo oli bussissa kuitenkin ihan jees vaikka vieressa istuin nainen pienen lapsensa kanssa ja vessa bussissa oli jotakin karmaisevaa. Paatin bussimatkalla etta jahas koska tuo huussi hurja niin eipahan juoda sitten mitaan. Ja sehan toimi. Eikai ihmisen taydy mitaan juoda jos sita ei edes tee mitaan.
Saavuin hostelliin joka oli oikein kiva, lueskelin kirjaa kunnes Maria polahti paikalle vasyneena veljensa kihlajaisjuhlien vuoksi. Heti meilla synkkasi Marian kanssa ja sitten kaikki hirmuhauska alkokin. Maanantai aamuna meidat tultiin hakemaan Fincalle jossa ratsustus tulisi tapahtumaan. Meidat vastaanotti Enrique joka paljastui aivan mahtavaksi ja kiinnostavaksi herrasmieheksi. Enrique kastoi meidat keltaisiksi japanilaisiksi(keltainen tukka ja kuulemma puhutaan japaniksi)ja siita se ystavyys sitten lahti liikkeelle. Ratsastettiin ekana paivana upeissa maisemissa vuorien laheisyydessa 2 kertaa 3 tuntia. Gauchot johtivat ryhmia ja paastiin laukkaamaan ja ylittamaan jokia. Ratsastustyyi on aivan erilainen kuin mita Euroopassa on. Ensinnakin ohjaksia pidetaan aina yhdella kadella jotta toinen kasi pysyy vapaana pitamassa tasapainoa, toiseksi kun hevonen ravaa ei tehda kevennysta(mita oli kyll apakko tehda kun takamus rupesi vastustamaan), Gauchot lahinna nauroivat sille. Kolmanneksi mitaan kyparia ei tietenkaa kayteta(hapea arvonsa tuntevalle ratsastajalle). Ratsastuksien valissa oli lounas joka oli viilattu huippuunsa. Enrioquen henkilokhtainen kunnia riippui siita miten vieraat syovat ja sitten sita todellakin syotiin. Uskomattomia pihveja!hyvaa vaikka en usko etta keho siita kauheesti tykkasi. Ruuan kanssa nautittiin viinia, ja sita nauttittiin paljon koska toinen Enriquen periaatteista oli se etta lasi ei olltu koskaan tyhja. Illalla jaatiin yoksi ranchille ja juotiin viinia ja filosofoitiin yleensakin elamasta. (Ette voi kasittaa miten mielenkiitoisia keskustelu meilla oli Marian ja Enriquen kanssa!) Seuraavana paivana jasenet olivat niin kipeita(illan viinimaisteluillakin vaikutusta asiaan :)) etta menimme vain iltaratsastukselle. Illalla kun lahdettiin pois niin tuli aidosti surullinen olo, siella Fincalla tuntui olevan kuin kotonaan.

Keskiviikkona menimme hollantilaisen, kanadalaisen ja italialaisen naisen kanssa heidan vuokraamallaan autolla Saltan vuoristoon. (tutustuimme naisiin ihan sattumalta ravintolassa) Kuvassa on vuoristoa josta voitte nahda hieman sita varimaailmaa mita niiden pinnassa on. hengastyttavan upeaa. Olimme koko paivan matkalla ja jo niiden vuorten korkeuksissa oli havaittavissa pienta vuoristosairautta (vain 2000-2500m korkeutta). Pienikin kavely hengastytti ja oli pienta pahoinvointia.

Torstaina paatimme jaada Saltaan ja tutustua kaupunkiin. Menimme telefericolla pienelle vuorelle ihan kaupungin kupeessa ja kavelimme rappusia alas vuorelta. Matkalla juuri kun olin kertonut Marialle kauhutarinan suomalaisesta naisesta ja kaarmeesta borneoviidakossa huomaan etta portailla on kaarme!!Maria hermostu, mina yritin jarkeilla ja muka pitaa itseni rauhallisena mutta sitten pikkasella tomistelylla se lahti menemaan. Kaarme oli punamustaraitainen, eli kaikkien kirjojen mukaab vaarallinen. Hyi ja hui!!!Paastiin onneksi alas asti, ilman uutta kohtaamista.

Perjantaille varattiiin excursio koskenlaskentaan. Meidat tultiin hakemaan aikasin aamulla(kun hostellin oveen koputettiin me oltiib vasta aamupuuhissa ja alkoi kauhee hasellys ja juoksentelu)ja sitten mentiin noin 2 tunnin paaahan vuoriston kupeeseen. Siella oli upeaa, harmi vaan etta ajoittain rikki oleva kamera paatti sina paivana olla totaalisen epaitsekas kakkiainen :( ei siis kuvan kuvaa. Mariahan oli aikaisemmin kaynyt raftaamassa ja han sselitti etta normaalisti turisteille annnetaan kuivapuvut paalle, no annettiinko, ei tietenkaan. No minullahan oli sitten farkut ja t paita eika mitaan vaihtovaatteita, mariaklla oli vaihtoshortsit. Mentiin paikalle ja meille selostettiin miten tassa oikein toimitaan ja sitten kumiveneeseen 4 muun turistin ja ohjaajan kanssa. Jatin onneksi kengat rannalla. Kumivene oli taynna vetta ja ilman kenkia ja sukkia veri pakeni jaloisya kylman veden takia. Mutta ei niita kylmia jalkoja kauheesti jaksanut sitten ajatella kun tajusin etta eihan tassa ole mitaan prosentuaalistakaan mahdollisuutta olla kastumatta. Eka isompi kaannahdys ja hyppy, wiuuuush ja outi oli totaalisen marka ja farkut tuntuivat betonilakanoilta. No mutta rafting oli huippua ja oli hienoa menna vaan hurjaa vauhtia pain kuohuja. Adrenaliini virtasi ja taman jalkeen haluisin ehdottomasti suomessakin kokeilla milta se makeissa vedissa tuntuisi.

Kun matkustettin takasiin raftaamasta, molemmat Maria ja mina alettiin miettimaan et hetkonen hei ei me viela haluta lahteen. Kun paastiin hostellille Maria vaihto lentonsa ja mina peruin matkani Bolivaan. Miettiin etta mika olis se mita halutaan viela tehda. Notottakai me molemmat haluttiin takasin Enriquen kotoisalle tilalle hevosten,hyvan seuran, ruuan ja viinin aarelle. Soitettiin Enriquelle ja han oli ihan innoissaan : hullut keltaset japanilaiset tulevat takaisin!!

Meita tultiin taas hakemaan launtai aamuna ja tallakertaa tehtiin myois 2 ketaa 3 tuntia ratsastiusta mutta tallakertaa mentiin vain kahdestaan yhden oppaan kanssa joka opetti meille hevosen hallintaa ja lassousta. Laukattiin ilman jalustimia, tehtiin siksakkia ja epatoivosesti viukottiin lassoa. Illalla tottakia jatkettiin antoisia keskusteluja. Seuraavana paivana tehtiin myos ratsastusta ja syotiin ja juotiin hyvin. Sunnuntaina halusimme kuitenkin tehda jotakin uutta, ja suostuttelimme Enriquen paastamaan meidan leirille vuoristoon yhdeksi yoksi. Lahdettiin lounaan jalkeen laheiselle alueelle vuoren viereen, koottiin teltat, tehtiin ruokaa syotiin ja vaan oltiin. Illala rupesi kuitenkin satamaan ankarasti vetta joten mariat ja minut pistettiin pieneen muonavarastiooon nukkumaan (aaamulla huomattiin etta huone oli myos kanojen nukkumapaikka!!:))Ukkonen jyrisi ja salamat valkkyi, minua pelotti ja marian tayty tottakai minua rauhotella (kiitos Maria kaikesta tuesta tuona iltana!! :) )Aamulla oppaamme heratti ja sanoi etta tytot nyt on aika lahtea ja akkia koska sade oli tehnyt temput ja reitti jota tulimme oli melkolailla tulvimassa. Oli samalla pelottavaa etta aika uskomattoamn hienoa menna varovasti hevosilla virtaavan joen lapi, hevoset olivat aika saikkyja mutta kaikesta selvittiin hyvalla vaikka rinteilta putosi isoja maaria hiekkaa kasvavaan jokeen. Kun paasimme perille soimme viela lounasta ja juttelimme elaman asioista Enriquen kanssa.

Saltassa olimm,e viel muutaman yon ja kavimme syomassa oikein ihanassa perinteikkaassa Saltalaisessa ravintolassa joissa oli soittajia ja oiken vapaa tunnelma.

Keskiviikko aamuna lahdin sitten kohti Boliviaan aika haikeissa tunnelmissa. Minullaoli ollut niin upeaa aikaa ja etenkin hauskaa Marian kanssa etta mulla kavi useesti mielessa etta enpa lahekaan antaa olla, meen takasi Buonokseen,. No sainkun sainkin itseni Bussiin ja 7 tunnin paasta olinkin Quicasssa jossa otin taksin raja-asemalle, kavelin tullisata toiseen ja pim pam oli Boliviassa. (Katso kuva)Ero Argenttiinaan on ihan kasittamaton!!Ihmiset ovat enemman intiaanin nakoisia, sekasortoa kaikkialla, ja muutenkin koko ambientti on eri. Villazonista(rajakaupunki Bolivian puolella) otin hyvin alkeellisen bussin (Jupe olisit ylpee nyt musta!!) Eurolla Tupizaan. Matka oli Hyyyvin kuoppainen ja kaikki rytisi ja rutisi ja pysahdyksia keskella ei mitaan oli ainakin 6 3 h:n matkalla. Pimea tuli aika pian ja kun katsoi vuorille niin naki iiisoja iiisoja salamoita ja pilvenriekaleita ja kun katsoi toiselle puolela oli kuuutamo. Hurjaa ja niin milenkiitoista.

Saavuin Tupizaan onneksi jo 9 aikaan (kahden tunnin aikaero Argentiinaan) ja menein hostelliin ja melkein samantien nukkumaan. Paatin ottaa taman paivan ihan rauhassa, korkeuden ja vasymyksen takia ja huomenna lahden sitten sille 4 paivan suola-aavikko reissulle Tupizasta Uyuniin. Tanaan olen lahinna ollu sitten netissa ja yrittanyt saada kameraa toimimaan. Kamerassa on nyt huolestuttava vika joka tuntuu pahenevan koko ajan. Se sanoo etta muistikorttihairo ja sitten ei pysty ottamaan kuvia eika kameralla nayttaisi olevan mitaan edellisiakaan kuvia. Toivotaan etta se nyt pysyisi kunnossa viela tan itsenaisen matkustuksen ajan. jos ei niin jo alkaa Outia nyppimaan oikein olan takaa!!!!

Tosiaan elossa ollaan ja nyt suunnitelma Santiago de Chilen kannalta muuttui niin etta koska elinan aloittaa tyot vasta hitusen myohemmin menen jo hanen kanssaa sinne larpattamaan ja heilumaan 12.paiva keskiviikkona. Kiirus tulee mutta nyt nakee etta jos tekee vain aivan valttamattomat asiat niin hyvin ehtii. Lisaksi 18.paiva lahden Annin ja Timon kanssa Brasiliaan rannalla lotkottamaan viikoksi. Ja siita kohta taytyy jo juhlia synttarit ja tulla takasin Suomeen. Siella alkaakin sitten armoton pohdinta mita seuraavaksi... toivottavasti asiat selkenis viela pikkasen sinne tuloa :)

Mutta nyt taas sanon hei, katsellaan taas millon seuraavan kerran paivitan kertomusta!

Kaikille oikein rakkaat ja lampimat halit!!

8.2.2008.
Sorry all Fnnish reader, only in English this time cause the cafe I`m at is freeking hot and i don't want to spend any more time in here that I have to (sita paitsi kaikki osaatte varmati englantia)
So left BA on Wednesday and after 17 hours in a bus (very well ventilated and extremely confortable seats) I arrived to Puerto Iguazu. It was so hot when i carried my bag around the city looking for a hostel, i was stupid enough not to book in advance. I walked for 2 hours until i finally found myself a pac to stay for two nights. Immediately after chcking in i went to the Brailian side of the Falls. I had to go through the customs and get a stamp to my passpport jump of the buss and then take another one in the middle of a highway, nice. But I got there at it was so beautifull. The heat was a bit too much for me and eventhough i drank about 2-3 litres of water in 4 hours i was exhausted when i got back to the hostel. Luckily there was a barbecue at the Hostel at night so i got great food and talked to a lot of people which was good because if it wasn't for that i probably would have felt lonely.

The Brasilian side of the Falls is much smaller than the Argentinean side. You can see the view from the brasilian side but get closer in the Argentinean side. Both of the pictures here are form Argentina. I absolutely adored getting close to the immense amounts of water an hear the roar of the water coming down. It was also very refreshing to get wet so the heat was bareable for a while. A big minus is that there were hu8ndred and hundred of other tourists at the park and walking behing old men and screaming children was irritating. Also, i think that the latinos can't read because everywhere there were sign saying "do not touch or feed the animals" in all posible languags in the world but what do this monkeys do?! Yes correct! they touch and feed the animals!! i was very close of swearing to little children and their parents today because of that.. (yep, yep let's say it was because i was hungry, tired and thristy at the time :)) I walkd in the jungle park for almost 5 hours straight (with few stops ofcourse) and now i'm again very tired.

So tomorrow at 11 my buss (23hour in a buss!!)leaves to Salta where I will be meeting with Annis friend Maria. It' going to be great i Hope!! With this i say goodnight and goodbye for now!
:D ;D :)

4.2.2008
Hola a todos!
Täällä sitä ollaan nyt sitten oltu melkeinpä viikko Buenos Airesin kuumuudessa ja vilinässä. Täytyy sanoa ettei minulla ollut oikein mitään alku mielikuvia minkälainen paikka tämä tämmöinen on mutta nyt kun siihen on jonkin verran tutustunut niin ihanalta tämä elämä täällä vaikuttaa. Hintataso tuo tottakai ihan uuden ulottuvuuden koska "hienoissa" ravintoloissa syöminen ei kauhesti lompakkoa laihenna ja muutenkin rahaa ei liikaa ainakaan kulu ellei sitten ala ostelemaan mielettömästi mitä en itse ole vielä tehnyt. Tämä paikallinen muoti vaatii vielä totuttelua, paaaaaljon kirkkaita trikoo vaatteita (kaikki saa tehdä omat johtopäätökset onko se hienoa vai ei :))
Espanjan kieli on täällä erilaista kuin emämaa espanjassa ja myönnän että monta kertaa olen vain lähinnä hymyillyt ja nyökytellyt päätä että "joo joo selvä homma" ja saanut vain hämmentyneitä katseita takaisin. Oh well, ei se vakavaa ole koska kuitenkin sanoisin että 89% on ymmärrettävää :D oma espanjan kieli on mitä se on aina ollut eli sekavaa mutta kaikki kuitenkin ymmärtää asian ytimen eli latinalaiset sanoisivat että kielitaito on ihan increible. suomalaisittain "ihan ookoo". Muuten ihmiset täällä ovat mukavia, huuteluja tulee aina välillä mutta se on jopa ihan jees verrattuna meksikon älämölömarkkinoihin. Ihmiset ovat ns. eurooppalaisen näköisiä. Paljon on myös porukkaa muualta lattareista esim perusta ja chilesta, ainakin mitä on itse huomannut. Kaduilla näkee aika paljon kaikenmaailman kaupustelijoita ja rahankerääjiä jotka myös astuvat metroon eli Subteehen.
Asustelen siis Annin ja Facun asunnossa joka sijaitsee Belgranossa, itse en ole vielä ihan "kartalla" mutta tämä paikka on n. 15-30 min päässä micro centrosta eli keskustasta jossa kaikki CasaRosadat ja muut tutut mestat on .

Vieressä on siis kuva juuri siitä tunnetusta CasaRosadasta jossa Presidentti (nykyään siis nainen, entisen presidentin vaimo, huimaa eikö totta?!) työskentelee.
Talon edessä oli paljon protesti banderolleja ja mielenilmaisuja asioista joita en edes yritä ymmärtää.

Tällä hetkellä olen siis kierrellyt Palermon kaupunginosassa jossa oli kivoja katuja ja paljon erilaisia kauppoja, baareja, ravintoloita ja kahviloita (joita on muutenkin huima määrä täällä) Kiersin Microcentrot, Puerto Maderot, San Telmon ja Bocan markkinat ja sitten lukemattoman määrän muita katuja ilman mitään määritteitä.
Viereisessä kuvassa olen Bocassa Essin ja Christianin kanssa (tuttuja Madrista) Bocassa joka on siis alue johon italialaiset ja muut maahanmuuttajat muuttivat aikoja sitten ja maalasivat taloja eriväreillä. Nyt Boca on huonoa ja vaarallista aluetta lukuunottamatta muutamaa "turistikatua"kuten kuvasta näkyy jossa on vain turismeilua.
Perjantaina Anni ja Facu järjestivät pippalot joissa juhlittiin pikkutunneille asti ja seuraava päivä menikin harkoille. Onneksi Annilla ja minulla oli kuitenkin jo sovittua menoa lauantai iltana. Kansainvälinen koordinaattorimme Risto Jyväskylästä kutsui meidätkin hienolle illalliselle muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Kolme ruokalajia ja viinit, mukava ilta kokonaisuudessaan.

Matkasuunnitelma on nyt edennyt sillä tavoin että tällä hetkellä suuntaan Iguazun putouksille keskiviikko iltana olen siellä muutaman päivän ja sitten menen Saltaan jossa tapaan Annin ystävän Marian kanssa. Ajatuksena on mennä kahden päivän ratsastukselle upeisiin maisemiin :D mitään ei ole kuitenkaan vielä lyöty lukkoon. Saltasa on myös ollut tulvia, joten riippuu paljon myös luonnosta miten matka tulee etenemään. Mutta tosiaan keskiviikkona alkaa reissu!jännää!!!
Vielä hetki kuitenkin Buenoksessa, palataan asiaan jonkin ajan kuluttua!!
Chau chau!!

In English
Greeting from sweaty Buenos Aires. I have indeed been here for almost a week now and the feeling I'm getting is really wonderfull. Lot's of stuff to do all the time. The thing I most like about this city is the price level in almost everything, lots more cheaper than Finland in restaurants, bars, cafés and shops. Obviously money goes if you eat out all the time but I'm thinking that while i'm travelling I can save some money by not going to as cool and fine restaurant like here in BA.

A couple of thing I have noted while being in here is that fashion needs some time get used to. Lots of bright coloured tops made of very light fabrics, and as a black and white fan of clothing I'm having difficulties to adapt to this fashion. Also the spanish in here is very different and a lot of times i have just nodded and said "si si" to all and got confused looks back. oh well, i think that i can understand almost 89%of all that is being said to me so, i manage :D
Here the people are really nice in general and its nothing like Mexico with the screams of random me like "look it's a blond blond blond!!!" They also look very european, but obviosly in city as big as this there are a lot of different nationalities everywhere. Quite many finns as well :D

So I live in the apartment of Anni and Facu which is in Belgrano. Since I'm not exactly "on the map" i can only say that this barrio is about 15 -30 minutes from the Micro centro where all the famous places like Casa Rosada are. There is a picture of Casa Rosada above where the president (currently woman, the wife of the ex president, wow go figure!) works. I have been walking about in Palermo, Puerto Madero, San Telmo, Boca and a lot's more places I don't even know the name.

Yesterday i went with Essi and Christian (friends from Madrid!!) to the markets of San Telmo and BocA (see the photo above). There we saw tango and lots of traditional turistic things of Argentina. Boca is a place where a lot of italian immigrant came and painted their houses in different colours. Now Boca is quite a poor and dangerous place except on the couple of avenues where the turists can walk around. It's pretty but then again the turist thing went a bit overboard.

For now I'm thinking to depart to my trip on wednesday night and go to Iguazu Falls and there on to Salta where I'm probably going to be meeting with a friend of Anni. Maria and I are planning on doing a horseback riding trip of two days!!that is going to be soooo coool!!
But for now, I'll say goodbye for now, i hope i have time to write soon.
Take care all! Chau Chau!